Vain viikko sitten rakas veljeni tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin kukaan ihminen maan päällä. Vain viikko sitten hän päätti elämänsä. Vain viikko sitten minä vietin iloista lauantai-iltaa perheeni kanssa, täysin tietämättömänä veljeni tuskasta. Miksi?
Miksei se soittanu mulle, tai kenellekään muulle?
Miksen mä kutsunu sitä vaikka viettämään pyhäinpäivää meille? Olisko edes tullu?

Mä en ole sairaslomaa töistä hakenut. Keskiviikkona, kun sain asiast tietää, mä olin pois töistä. Torstaina menin heti aamusta töihin klo 07 ja lähdin noin klo 13.30 aikoihin, pakolliset tein. Perjantaina kävin puolisen tuntia töissä ja viikonloppu on nyt tietty vapaa.
Ajattelin mennä maanantaina töihin. Toisaalta tuntuu etten anna surulle tilaa. Toisaalta, elämän on jatkuttava.. Mä olen ajatellut mennä päivä kerrallaan, tunnustelen tunteita ja olen sitten pois jos siltä tuntuu.
Välillä ahdistaa oikein kunnolla, niinkuin nytkin. Mutta kun asiaa ei ajattele niin on helpompaa. Toisaalta asia ei häviä mihinkään työntämällä se pois ajatuksista.